Työttömänä.

Virallisesti ensimmäinen viikko, että oon työtön. 

Täytyy sanoa että kyllä sitä jonkimoista tekemistä kaipais, MUTTA on tää "oleminenkin" kerrankin mukavaa kun tietää että sitä ei sitte kauheesti tulla harrastamaan myöhemmin. 

Oli sitten se "ah, aina niin ihana" soskaki tänään. 

Se akka ei tainnu ymmärtää mitään ja mietti vaan tulevaa kahvitaukoa siinä. 

Kieltämättä mulle se oli aika suuri kynnys sinne soskaan mennä, koska perjaatteessa en koskaan ole sieltä itse mitään hakenut tai saanut sieltä. 

Se akka ei vaan yksinkertasesti tainnu tajuta sitä, että kukaan ei ota mua puolekstoista kuukaudeks töihin yhtään mihinkään. -.- 

Ja yritti J:täkin takas koulunpenkille tai hommaamaan toisen työn nykysen lisäks. 

Kyllä kaiken maailman abdullahit sieltä soskasta saa vaikka kuun taivaalta jos kehtaavat kysyä mutta ei sitte normaali suomalainen, joka on sentään käyny töissä ja pärjännyt "omillansa" aikasemmin.

Tilasin eilen sen äitiyspakkauksen. Oon tässä pari kertaa miettiny että kummanko mä nyt otan, pakkauksen vai rahan ja eilen sitten päätin että otan sen pakkauksen. 

Mä en tiedä mikä ihme mulle on tullu. Mulla olis koko ajan kauhee vimma siivota vaikka ei olisi mitään siivottavaa! Tänäänki pyykkään kaikki tyynyt ja täkit. 

Pari päivää sitte imuroin ja moppasin, mutta ajattelin että mikäs siinä ny jos tänäänki sitte imurois kun rotan häkki pitää siivota niin siinä tuppaa sitä puruu vähä leviimään! 

Mulla on varmaan joku pesänrakennus alkanu.. :D 

Vihtorikin on ilmeisesti saamassa uuden kodin. Kaveri kävi sitä ulkoiluttamassa ja tutustumassa sunnuntaina ja oli aivan haltioissaan. On se silti mukavaa, ettei tarvi piikille viedä niin nuorta koiraa ja samalla miettiä että "entä jos sen olisikin saanut koulutettua.." . Vaikka ei sekään oikein ole että se joutuu kodista kotiin kiertämään, mutta päätin että tämä on nyt viimeinen mahdollisuus ja jossei se sopeudu niin se on sitten siinä.