Maanantait..

Viimenen työviikko (näillä näkymin) lähti käyntiin ja sen kyllä huomas!

En tiedä oliko asiakkailla ollu hyvin kostea viikonloppu ja vähä uninen kun tuntu että kaikki oli niin kiukkusia.

Yhdenkin kanssa sain ottaa yhteen ja todeta että sillä ei ole asiaa sinne mun aikana enää. 

Saa kiittää onneansa että tää on mun viimenen viikko! :D

Suunnitelmia nyt ei sitten olekkaan. Voisihan sitä töitä yrittää hakea, mutta luulenpa ettei kukaan mua ota töihin koska jään toukokuussa sitte mammalomalle. 

Oon miettiny että en edes hakis töihin vaan menisin suoraan työkkäriin ja kyselisin jos niillä olis tarjota jotain ruotsinkielenkurssia. Siis semmosta missä opeteltaisiin perusasiat yms. 

Mä ymmärrän kyllä ruotsia kun sitä mulle puhutaan, mutta eri asia onkin sitte se että tuunko mä niinkään ymmärretyks! 

Oon huomannu että sitä tarvii paljon ja ton mun puuttuvan kielitaidon takia oon missannu muutaman työpaikan.

Kaverit on vittuillu että "ruotsi on puhevika". Onhan se niille jotka sitä ei osaa eivätkä haluu opetella.

Lisäksi mun suvusta kaikki paitsi mun äitin isän puoli on ruotsalaisia, joten olisihan se ihan jees opetella. :D

Oon myös miettiny että sitten kun toi mammalomailu loppuu että jos sitä kouluttautuisi uudelleen johonki muulle alalle kun ravintola-alalle. Nimittäin näillä työajoilla ei kauheesti voi töitä tehdä kun on pieni lapsi talossa. 

Mua kiinnostais joku koruartesaanin hommat tai sitte vaan joku aivan perus "miestenala". 

Saas nähdä.. 

Toi Vihtorikaan ei oo löytäny uutta kotia. 

Ja huomasin siinä aika ikävän piirteen tossa viikonloppuna kun oltiin lenkillä. Joku poika tuli meitä kohti eikä oikeestaan edes kiinnittäny koiriin mitään huomiota. Noh, Vihtori sitten päätti "hyökätä" tätä lasta kohden ja kauhee haukkuminen päälle. Poika säikähti aivan selvästi ja mä myös koska en oo koskaan nähny sen käyttäytyvän noin! Onneks koira oli kireellä remmillä, ettei tullu mitään vahinkoa! 

Oon tullu siihen tulokseen että olis parempi ehkä viedä se vaan suoraan lopetettavaks. 

Kaikkien kannalta ehkä parempi niin. 

Maha on taas kasvanu ja nyt mulla on ruvennu ilmenemään niitä harjotussupistuksia. Lauantaina niitä tuli aika paljon ja säikähdin jo että lähetäänkö tässä nyt synnyttämään oikeesti. :D 

Eilen kun menin nukkumaan niin mun maha oli aivan kivikova ja tuntu että nahka olis revenny ympäriltä. 

Mä vaan toivon että mulle ei tuu mitään kauheen isoa mahaa, vaikka ne suloisia onkin mutta niin on varmaan suloisia kaikki selkäkivut ja turvonneet nilkat yms. 

Arjen sankari.

Oon huomannu et tää bloginkirjotus on tosi hyvä tapa päästellä paineita! 

Tänään heräsin siinä kymmenen maissa siihen kun puhelin soi ja joku numero soittaa. Tapani mukaan en yleensä vastaa mutta nyt tuli semmonen tunne että on pakko. 

Vastasin siihen ja puhelimen toisessa päässä olikin eräs henkilö, jolla me annettiin toi Vihtori -koira kun etittiin sille kotia. Pahaksi onneksi tää henkilö kertoi että allergian takia ne ei voinu enää pitää Vihtoria ja kysyi että mites nyt menetellään. Tottakai otin koiran takasin (vastahakoisesti) koska tommosille asioille ei voi mitään ja se on huono lähteä terveytensä kanssa leikkimään varsinki kun on tälläinen vuodenaika! 

Kirjotin sitten naamakirjaan (VIRHE!) että mitä hemmettiä mä nyt teen että kun se Vihtori tulee takasin ja oli viimeks niin vaikea sille löytää koti! 

Ei menny kauaa ku J:n puhelimeen rupes tuleen viestiä eräältä ihmiseltä että ollaan tyyliin eläinrääkkääjiä kun kierrätetään koiraa kodista toiseen yms! HUOH! Missään ei siinä vaiheessa edes lukenu vielä että me etittäis ylipäätään Vihtorille kotia. 

Vihtori on koirana tosi kiltti ja oppivainen, mutta se ei oikeen muista niitä oppejansa. Se on myös vähän "yli-aktiivinen". Ja nyt kun meille on vauva tulossa niin aika ei oikeesti riitä keksimään sille koiralle mitään aktiviteetteja. 

Sen käytös muuttui muutenkin jo silloin ku muutettiin J:n kanssa yhteen. Se hankki meille varotuksen haukkumalla (koki ilmeisesti eroahdistusta, mitä ennen ei ole ollut) ja rupesi merkkailemaan sisälle. Lisäksi se veti todella pahasti ja mä jouduin usein hoitamaan Vihtoria aamusin kun J meni töihin ja olin joka kerta lenkille lähtiessä aika peloissa että vetääkö se mut nyt mahan päälle tuolla liukkaalla tms. 

Mikään ei yksinkertaisesti auttanu ja siitä oli vaan parasta luopua. 

No nyt kun se koira tuli takaisin niin huomattiin että mikään ei ollut muuttunut ja eroahdistus oli vielä pahempi. 

Ei me voida pitää sitä koska me ollaan nyt saatu asunto johonka ei todellakaan ole varaa ottaa valituksia ja mä en tarvisi ollenkaan enää mitään stressinaiheuttajaa lisää koska sitä stressiä on aivan tarpeeksi. (Itsekästä ehkä mutta joskus on parempi vain sanoa suoraan.)

Nyt tämä ihminen sitten joka meitä väittää eläinrääkkääjiksi on jatkanut sitä sotaa jo niin pahasti että mennään aivan henkilökohtasiin asioihin! 

Mikä siinä on kun ihminen ei oikeesti voi antaa toisen elää omaa elämäänsä ja itse tehdä päätöksensä? 

Selitetään kuinka hän saa antaa oman mielipiteensä yms. Hänen mielipide oli se että koira pitäisi viedä piikille!

Jos ihminen on noin kylmä ja sydämetön niin antaa mennä vaan mutta itse en pystyisi siihen. 

Enhän minäkään häntä syytä eläinrääkkääjäksi koska hän omistaa kaksi kissaa jotka eivät pääse koskaan pihalle koska ovat sisäkissoja! Kyllä mullakin oli sisäkissa ja se pääsi pihalle kun sille laitto valjaat päälle ja vei sen! Niin helppoa.

Hoitaisi omat asiansa kuntoon ennen kun tulee neuvomaan meitä tai selittään mitään paskaa!

Tai hankkisi harrastuksen niin ei ole niin paljon aikaa istua siellä naamakirjassa ja sekaantua toisten elämään. 

Ei jaksa, huvita eikä kiinnosta.

Olo on ollu niin huono nyt koko tän ajan kun oon ollu kipeenä. Rupee käymään aivan mielen päällekkin jo.

Fiilis on koko ajan tosi väsyny, suoraan sanottuna vittuuntunu ja ärtyny ja välillä omallalaillansa alakuloinenkin. 

Kaikki muka tuntuu nii kauheen raskaalta vaikka mitään ei ole tehnykkää ja tuntuu ettei öitänsä saa nukuttua kunnolla. Tänään olis vapaapäivä ja laitoin kellonki herättämään vasta 12 aikaan että kerranki saisin nukuttua niin eiköhän J:n puhelin sitte pärähdä soimaan siinä puoli kymmenen maissa! 

Perkele että mua otti niin kovaa päähän, koska enhän mä saanu enää sitten nukuttua sen jälkeen! 

Ja eilen kuulin järkyttäviä uutisia. Äitin koira oli kuollu. Jotenki olin tosi "hajalla" koko päivän asiasta, vaikkei kyseessä ollut edes oma koira! Mutta kai se on nää hormoonit sitte jotka sekottaa niin pahasti tätä mun mielialaa. 

Mun pitäis mennä tänään käymään mun kummitädin luona. En oo nähnyt häntä muutamaan vuoteen, mitä nyt joskus naamakirjassa kuulumisia vaihdeltu. Mua jännittää aika paljo mennä sinne, vaikkei ole mitään syytä. 

Tuntuu että tän "kevätmasennuksen" aikana on tullut tämmönen kotoota poistumusen pelko.

Mutta pitäähän sitä nyt jotain positiivisiakin asioita jakaa! Tänään viikot on tasan 27! :) Mieletöntä ajatella kuinka "vähän" on enää edessä! 

Ja mun tilaama puhelinki tuli eilen postissa!

Mulla on ollu älyttömän huono säkä mun puhelimien kans nyt viimeset puol vuottta! 

Ensimmäinen hörppäs vettä, toisesta meni näyttö. :/

Mulla on ollu lainassa jos jonkimoista luuria, mutta viimesin oli kyl parhain. 

Siskon joku Nokian puhelin. Tosi hyvä ja toimi vielä kaikenmaailman kolhujen ja hermojen menetysten jälkeen. 

Olisin ostanut sen siskolta pois, mutta siinä oli kosteushäiriö ja sen huomasi aina silloin kun puhu puhelimessa yli 10minuuttia niin puhelu aina katkesi itsestään. Pienenä vinkkinä että lopetappas jo se pälätys! 

Lauantaina olis jonkimoinen kirppis mikä olis suunnattu lapsille ja vauvoille! 

Se alkaa 9aamulla ja loppuu jo 14päivällä. 

Haastoin kaveria lähtemään sinne mun kanssa ja se lupas tulla! 

Onneks on vielä huominen vapaa niin jaksaa sitten lauantaina nousta. :D

Mä en oikeestaan koskaan ole ollu mikään kirppis ihminen, mutta oon kuullu kuinka paljon sieltä löytyy vauvoille melkeenpä käyttämättömiä vaatteita niin pakkohan se on mennä tsekkaamaan!

RV 26+5

Se neuvola oli ja meni eikä se nyt sit niin kamalaa ollukkaa! 

Viikot on nyt 26+5! :) 

Sain tänään tietää vasta siitä perhevalmennuksesta! Ja se olis myös alkanu tänään. 

Jos olisin aikasemmin tiennyt niin olisin järkänny sen vapaaks.. 

Mut kaikki oli hyvin ja sykkeet oli sitä 150-160.

Ajattelin sinne mennessä että puntarin viisarikin varmaan kohahtaa 10kg lisää sitä itseään, mutta ei! 

On nimittäin noi herkut maistunu viime aikoina vähä paremmin ku itse ruoka.. :D 

Mutta mitä ny laskin niin koko raskauden aikana on tullu lisäkiloja jonku 4kg:n verran, että ei paha tähän mennessä! :D 

..uskaltaa vielä herkutella jonku verran, no ei kai! 

Tänään pitäis jaksaa töihin, mutta suoraan sanottuna kiinnostus on kiveksissä. 

Mä en jaksa, mua ei huvita eikä mua kiinnosta. 

Valivalivali taas mut näin se on. :D

Pihallaki olis niin ihana ilma taas kerranki ja tietenki mut teljetään sisälle enkä pääse ollenkaa nauttimaan. 

Muutes, tän aamun ehdottomasti parhain juttu (neuvolan lisäksi ku sai tietää et kaikki on hyvin) ku tajusin että sunnuntaina siirrytäänki kesäaikaan! Yks varma merkki taas kesästä, ihanaa! <3

Tää on niin hellyyttävä kuva :) 

Huh huh.. 

Viimesin viikko mitä oli, ei sitte ollu ollenkaa mun viikko. 

Tuntu että töitä olis ollu aivan älyttömästi (vaikka todellisuudessa oli sama määrä kuin normaalisti)

ja olin melkeen koko viikon kipee! Ja tuntu et mielialat ois heittäny vaikka kuinka paljo!

Eikä se tääkään viikko kovin hyvin alkanu..

Edelleen kipeenä ja kiukuttaa aivan sairaasti kaikki pienetki asiat. Ja huomasinpa että taas mulle oli sysätty kaikki paskavuorot duunissa (vloppuna 18-02 ja heti aamulla 12 sitte..) -.-'' !!

Mikäs siinä ku sunnuntaina pääsee kerranki duuniin, mutta aivan suoraan sanottuna vituttaa ku on sitte maanantain aivan ulapalla kun ei oo kerenny nukkuun paljo ollenkaa noiden vuorojen välillä. 

Ja mulla on oikeesti tommosten vuorojen takia aivan sairaan huono olo koko päivän. Vaikka kuinka tunkis sormia kurkkuun nii ei auta. Onneks ei tosiaan oo ku tää kuukausi (toivonmukaan) enää. 

JA huomenna olis neuvola! En todellakaan odota sitä. 

Ei siksi että vituttais mennä levitteleen jonku tuntemattoman eteen vaan sen takia että se lääkäri on kovakouranen idiootti joka ei todellakaan osaa hommaansa. 

Mutta se siitä avautumisesta taas. 

Hyviä uutisia on se että nyt mun maha rupee oikeesti jo erottumaan näiden mun suurien lihasteni takaa :D

Ja joka päivä tuntee liikkeet ja kaikki potkut entistä paremmin! Eilenki vauva potki vaikka kuinka kauan.

Sen potkut rupee vaan olemaan jo pelottavan lähellä mun kylkiluita. :D 

Onneks en oo mikää hintelö et kovin helpolla luut menis lysyy. 

Nyt oon ruvennu täs miettimään et hommaanko mä hoitopöydän vai sen alustan? 

Kummassaki on tosiaan hyvät puolensa.. 

Pientä fiilistelyä viime kesältä! :)

Voi luoja mikä kesäfiilis! 

Kattelin koneelta kuvia ja tossa on yks kuva viime keväältä ku oli ensimmäiset "helteet" ja rusketustakin saatto jo jopa saada! 

Tossa kuvassa istutaan mun kaverin parvekkeella Millin kans ja nautitaan ekoista lämmöistä! 

Wasa Rockfestival '11 ja rusketus oli tota luokkaa!

Mulla oli niin tumma rusketus kesällä että huh huh! 

Ja se jatku pitkälle syksyyn ku olin koko syksyn ulkohommissa rakentamassa Purolan liikenneympyrää ja syksyhän oli tosi aurinkoinen! 

Milli oikeen "kesäflirtti" päällä!

Ja lohkeshan sillä flirtillä vähä lempee Morrikselta  <3

.. mutta sitten tulikin Vihtori. :) 

Ja taisin mäki jonku "kesäkissan" löytää. <3 

Kaikinpuolin oli mahtava ja kostea kesä. :D

Itsekunnioitus, onko se syötävää?

ARGH! mua ärsyttää tällä hetkellä niin paljo et nyt on pakko avautuu! 

Mua vituttaa ihmiset jotka tekee ihan mitä vaan päästäkseen piireihin "mukaan". 

..jopa on valmiita näyttämääm "touhunsa" muiden ihmisten edessä!

Ikäähän todellaki neidillä sattu olemaan lähemmäs 30v? 

Onko itsetunto noin alhanen?

Entä itsekunnioitus, ei varmaan koskaan kuullukkaan! 

Tää kyseinen henkilö sattu olemaan mun kans eilen samassa paikassa vähän juhlimassa (minä tietenki limsalinjalla). Henkilö ei koskaan ollut käynyt kyseisessä paikassa ja tietenki varmaan se "eka kerta" jännitti pahasti ja oli pakko saada jonkilainen hyväksyntä muilta. 

Ilta sujui ihan hyvin enkä oikeestaan kiinnittänyt tämän neidin tekemisiin huomiota kunnes sitten mun kaveri vähä vinkkas siihen suuntaan. No siellähän tää neiti imeskeli jotain jätkää. Ajattelin että no mikäs siinä ja kuulin myöhemmin että oli kyseessä ollut vielä hänen oma miehensä. Nooh, tää mies sitte lähti siinä illan mittaa pois. Seuraavaks huomasinki että tää neiti oliki kiinni mun kaverissa! No eipä siinä mitään mut kun ilta jatku pidemmälle niin sain todeta että tää neiti oli ollut illan aikana ainakin 4ihmisen kanssa ja yhden niistä kanssa näyttäny "sormet pilluun" -äksöniä meidän kaikkien edessä!

Mä oon ihmisenä semmonen, että annan kaikkien elää omaa elämäänsä enkä puutu toisten tekemisiin tai sanomisiin koska mäkään en itse halua että kukaan puuttuu mun asioihin.

No tän neidin hommiin sitte puututtiin ja sille kerrottiin että ei se homma toimii näin että täällä tarvii pilluunsa jakaa et pääsee piireihin. Ja tää kyseinen henkilö oli aivan aikusten oikeesti luullu et se ei voi kieltäytyä jos joku sitä vähä haluu kokeilla koska hänet on kutsuttu vieraaksi!! ANTEEKS MITÄ?!

Eipä munkaan tarvinu itteeni tuolla jakaa ja esitellä puolelle porukalle (eikä oikeesti kenellekkään) että pääsisin piireihin mukaan! 

Kyseinen ihminen sitte tänä aamuna oli mulle tonne lärvikirjaan laittanu anteekspyyntöä ja kertonu syynsä tähän järjettömään HUORAMAISEEN käytökseen. 

Tällä käytöksellä oli hakenu hyväksyntää ja kunnioitusta?! Sanoin sitte suoraan vaan että mun silmissä ei todellakaan kunnioitus noussu ja oon aivan varma että vaikka yrittäisin sen ihmisen kanssa uudelleen ystävystyä nii pisteet ei kauheesti nousis. Mä oon ensivaikutelma ihminen ja tän neidin ensivaikutelma oli täys huora. 

Mikä saa ihmisen tekemään tommosia asioita?

Onko se hinku niihin piireihin niin paha et ois valmis oikeesti pettämään, pilaamaan maineensa ja tehä ittestänsä täys pelle?! 

Säälittävää.

Oon pahoillani jos kyseinen henkilö sattuu lukemaan mun tekstin, mutta näin se on. 

Hyvää naistenpäivää arvon leidit! <3

Fontana, täältä tullaan ;)

Äitin serkku toi mulle laatikollisen vauvatavaraa. Mukaanlukien nuo ihanat tossut, joilla me sitte pikkusen kans vallotetaan kaikki Vaasan yökerhot ;) No joo, vitsi vitsinä. 

Eipä oo taas hetkeen tässä tullu mitään kirjoteltua, mutta eipä pahemmin ole ollut mitään kirjottamisen aihetta. 

Mulla on ollu ny pari viimestä viikkoa selkä aivan jumissa alaselän kohdalta aivan tonne persuksiin asti ja pahinta on että se on vaan toiselta puolelta. Mietin että voiskohan se olla jotain ku oon joskus tippunu kunnolla hevosen selästä ja häntäluu meni sitte samalla nii tää raskaus sitte jotenki rasittaa tota häntäluuta..? 

Pitäisi varmaan mennä lekurille tutkituttamaan tuo selkä, mutta pelkään että sieltä lyödään saikkulappu käteen ja käsketään levätä.

Mulla olis tää kuukausi vielä töitä tuolla paikassa missä oon nyt ja sitte määräaikasuus loppuu. Saa ny nähä sitten jos ne jatkaa sitä vielä siihen asti että jään mammalomalle (toukokuussa), mutta mä luulen että jos toi selkä jatkaa tommosena nii mä taidan ottaa mieluummin sitte sitä saikkua. 

Eilen oli sokerirasitus. Olin kauhusta kankeena niiden verikokeiden takia ja sen juoman, mutta ei se litku ny ollutkaan semmosta mitä mä kuvittelin. Se oli vähä niinku lämmintä cokista ilman happoja muttei silti aivan niinkään sokerista. Jälkimaku oli se pahin mutta kyllä sen litkun nyt joi ku tosiaan olin ollut 12tuntia juomatta ja syömättä nii voitte kuvitella että jano kyllä oli! :D (..vaikkei se janoa nyt oikeen vienytkään mutta sai sentään suun kostutettua)

Meidän vauvaki voi hyvin. Se liikkuu melkein koko ajan ja nyt oon ruvennu tuntemaan potkut ihan kädessäkin jos pidän kättä siinä kohdassa mihin pikkunen sattuu potkasemaan. 

Oon tässä ruvennu nyt miettimään että pitäisi varmaan noita tavaroita ruveta hommailemaan. Tai oon mä yhdistelmävaunut. pinnasängyn ja sitterin ostanu jo, mutta vielä puuttuu paljon! 

Mun entinen pomokin oli ostanu aivan ihanan potkupuvun ja housut ja paidan vauvalle! 

Kun ne sai käteensä niin vasta oikeesti tajus että mitä sieltä on tulossa ja sitte seuraavaks tajus että tässä ei tosiaan ole kun vähä päälle 3kuukautta enää aikaa! 

Nimiäkin on tullu mietittyä paljon, mutta se on vaikea nimetä ketään, jota ei ole vielä edes nähnyt! 

Sisko ja äiti kutsuu vauvaa "Huldaksi" ja J sanoo että se on "Pekonia". Mä en tiedä haluuko ne mun lapsesta kenties koulukiusatun vai mistä noi maailman "ihanimmat" nimet tulee. :D 

Hauska kun toi mun koirakin on varmaan tajunnu mikä tilanne nyt on. Sunnuntaina makoiltiin sängyssä niin Milli tuli makoileen mun viereen ja laitto pään mun mahan päälle (jota on oikeesti tehny joskus pentuna viimeks) ja jos se yöllä sattuu sänkyyn tulemaan nii se tulee aina aivan kiinni mun mahaan! :D Joskus se "suojelee" vauvaa niin että ku J yrittää koskea mun mahaan nii Milli saattaa näyttää sille hampaita ja käydä leikillänsä kimppuun. :D 

Torstaina onki viikkoja tasan 25. Menee kyl nopeeta aika! :)