Kevättä rinnassa.

Aivan ihanaa, kun aurinko paistaa ja rupee olemaan jo niin lämmin että viihtyy pihalla jo

pidempiä aikoja! :) 

Viikonloppunaki oli niin hieno sää, että lähdettiin kumpanakin aamuna jo aikasin puistoilemaan.

Juliaki pääsi ensimmäistä kertaan keinuun.

Aluksi oli ihmeissään, mutta kyllä sitten ruvettiin naureskelemaan kun keinu rupesi liikkumaan. :) 

MUTTA, mulla on taas tää joka vuotinen kevätkriisi.

Jokin keväässä on kuitenki aina mua vähä masentanu.

Ehkä se on tää, kun huomaa että kuinka nopeeta se aika meneeki.

Mulla on ollu viime aikoina jotenki kauheen ahdistunu olo.

Mulla ois kauheesti koko ajan tekemistä, mut jotenki mä en jaksa enkä haluu tehdä niitä asioita, mitkä

mun on kuitenki hoidettava. 

Ehkä mua vähä kans ahdistaa, koska tää on mun viimenen äitiyslomakuukausi (jään silti vielä kotiin),

mutta tiedän että tästä seuraavaks on pakko suunnata taas töihin.

Tykkään kyllä tehdä töitä ja onhan se mukavaa kun on hiukka enempi rahaa käytössä,

mutta mulla ei oo vakkaripaikkaa mihinkä palata ja se jotenki vituttaa.

Tai siis mulla on ollu välillä niin kovan työn takana saada se työpaikka, enkä mä jaksa taas sitä

soutamista edestakas kaikenmaailman työhaastatteluissa.

Ja jotenki tuntuu siltä et taidan olla väärällä alallaki. 

Tai kokin hommat mua kiinnostaa, mut niissäkin hommissa on ne ehdot, mitkä kelpaa mulle..

Ja sitte tää aivan kauhee hoitopaikkapula!

Tai ainakin meidän alueella on kauheet jonot joka paikkaan, enkä kovinkaan mielelläni lähde aamusin kiikuttamaan mun lastani tonne monen kilsan päähän, koska mä en omista autoa ja kävellen kaikki menee 

aina hitaammin.. 

Purr, ehkä se tästä.

Mutta vähän iloisempiin juttuihin.

Julia on oppinu taputtamaan. :D

Nyt me ei muuta tehdä kun taputella ja naureskella. :D

Ehkä mä lähden valmisteleen tuota ipanaa KELA reissulle (-.-') ja puistoilemaan.. 

Ihanaa kevään alkua kaikille :) 

Tässä on se mun tatuointi. Nyt punoitus on lähteny kokonaan ja tilalle on tullu varjostukset.

Hieman saisi käydä muutamia kohtia siistimässä sitten kun tatuointi on täysin parantunu. 

Itse olen tyytyväinen ja munhan ihossa tää silti on.  :) 

Tauko.

Mulla on taukoa tässä nyt hetken ja tulee myös jatkossa olemaankin.

Mä en jaksa tulla tänne kirjotteleen mistään turhan päiväsistä asioista. 

Meil arki rullaa samallalailla kuten aina aikasemminki. 

Hampaita taitaa vaa Julialla olla tulossa lisää kun raukalla ikenet aivan helottaa ja on paisuksissa.

Tulispa ne nyt nopeeta kun näyttää oikeesti vaivaavan. :( 

Ai niin, nyt muistan miks tulin tänne kirjottaan!!

Julia seisoo ilman tukea jo pikkusia hetkiä. :)

Neiti on mut muutaman kerran jo säikäyttäny kun oon sen kanssa peuhannu lattialla ja tajunnu yhtäkkiä

että sen kädet ei enää ookkaan repimässä mun hiuksia, oon nostanu katseen ja TADAA;

neiti seisoskelee ilman tukea! 

Oon niin ylpee, kun kehitys on ollu näin nopeeta :) 

Huomenna mä meen pitkästä aikaa ottamaan kuulkaas tatuoinnin.

Mua vähä jänskättää, koska tää on ensimmäinen "vaikeempi" kuva jossa saattaa mennä vähä enemmän aikaa kun se perus puol tuntia mitä tähän mennessä on ollu.

Laitan kuvaa sitten kun se on hieman parantunu. :) 

Huomenna meen myös hakemaan rattaat tytsylle. 

Me ostettiin jo matkarattaat, koska on hyvä sit et on toisetkin siltä varalta, että 

J:n poika on täällä ja lähetään pidemmälle kävelylle niin saa hänkin sitte olla rattaissa. 

Matkarattaat, mutta ostettiin valkomustana.

Ja normit, jotka on vaa mustaoranssit. 

Hymytyttö <3

suojelusenkelit olkapäillä.

Mä haluun nyt kirjottaa semmosestaki asiasta kuin varovaisuus liikenteessä!

Mulle ja mun ystävälle E:lle tapahtu tänään todella ikävä asia, 

nimittäin kolari. 

Tänään me lähdettiin hyvillä mielen käymään kaupassa, kunnes siitä reissusta tuliki vähä 

pidempi, eikä niin mukavakaan reissu.

Ajettiin hiljasta vauhtia risteykseen, missä yhtäkkiä E huutaa täysiä "EI VITTU"

ja mä havahdan siihen kun auto ajo meitä päin!

Se vei mukanaan E:n auton puskurin, peltiä jne.

Autosta tuli takalasit sisään ja kuskin puoli meni aivan lyttyyn.

Kaiuttimet lähti irti siinä rytäkässä.

Voitte varmaan arvata että auto meni täysin lunastuskuntoon.

Ensimmäinen ajatus rytinän jälkeen oli että ONNEKS me ei otettu Juliaa mukaan,

koska mä en edes halua ajatella mitä olis voinu tapahtua!! 

Auton takaosa on niin lytyssä kun vaan olla ja voi.

Paikalle tuli poliisit, palokunta, hinaaja ja ambulanssi.

Pahin oli, että tekijä jätti auton parkkiin ja kalppi pois, 

eikä ottanu vastuuta teoistaan!

Me mentiin sairaalaan lääkärin tutkittavaks.

Ambulanssikuskit sano, että oli aika rajussa kunnossa auto ja on ihme että me lähettiin sieltä kävellen pois. 

Se pistää miettimään asioita, että kuinka huonosti sitä oliskaan voinut käydä. 

Kummallakin on selkä, rinta ja kylkikivut, mutta onneks ei sen pahempaa.

Shokki on vielä suuri.

Tekijästä sen verran, että ei tainnu olla puhtaat jauhot pussissa kun kalppi matkoihinsa.

Onneks auton rekkarista silti saa selville monia asioita ja se ihminen saa olla varma että tää ei jää tähän.

Kuskilla oli aivan selvä ylinopeus, kun lähti kääntymään risteyksessä! 

Se tuli aidan kautta suoraan meitä kohden.

Jossei E olis saanut hieman autoa ohjattua sivuun, niin se olis tullut puskurista läpi.

Tää on ihmiset opetuksena siitä, että NOUDATTAKAA niitä rajotuksia ja muistakaa 

että nyt on tiet liukkaat. Ja sinne ratin taakse ei mennä IKINÄ minkään aineen vaikutuksen alaisena!

Onni onnettomuudessa voi vaan sanoa. 

tsau

On taas koko viikolle kyllä tekemistä! 

Tänään oltiin vauvareffeillä ja Julia ei vierastanu ollenkaan :) 

Söi jopa vähä maissinaksua, josta oon aika ylpee, koska aikasemmin ei neidille kelvannu!

Huomenna Julian kummi tulee pitkästä aikaa käymässä

ja loppuviikosta tutun pitäis tulla vauvansa kanssa käymässä täällä ja

mitä ilmeisemmin J:n poika on tulossa tänne vlopuksi niin kai se on

perinteinen serkkukieros vedettävä, jos serkukset on kotosalla. :) 

Huomenna me mennään J:n kanssa kaupunkiin, 

koska mun on pakko löytää itelleni uudet salihousut!

Kuulin että eräässä urheiluliikeessä on kunnon ALE:t niin pakko rynnätä sinne sitte. :D 

Mun isovanhemmat osti Julialle viikonloppuna tommosen kävelyauton.
Neiti on tykänny siinä olla ja harjotella ja 

hauskinta sen mielestä on ollu "töötin" hakkaaminen. 

Hyvin keskittyneesti sitä hakkaa ja naureskelee päälle. :) 

Ja voi kuinka hauskaa! <3

8kk neuvola ja osaamiset.

Eilen tosiaan oli neuvola ja kaikki oli hyvin. :) 

Kehuivat tytön kasvamista ja oppimista

ja se fysioterapeutilla käynti on nyt suljettu kokonaan pois.

"Hieno tyttö.

Lääkärintarkastuksessa ei todettu

poikkeavaa." 

Paino: 8960g (8620g)

Pituus: 70,3cm (68cm)

Pipo: 44,5cm (43,5cm)

Tylsä tuo havainto-kohta. 

Olis mukava jos ne vois vähä enemmän kirjottaa sinne. 

Tällä hetkellä Julia osaa:
- Kääntyä ympäri mahalleen ja takas
- Kontata
- Mennä istumaan ja istuu ilman tukea
- Nousta tukea vasten seisomaan
- Osaa laittaa tutin suuhun ja osaa myös itse juoda pullosta
- On oppinut "leikkimään" itsenäisesti ja viihtyy lattialla useita hetkiä ilman seuraa
- On oppinut hieman sanan "EI" merkitystä.
- Osaa sanoa tavua TAA-TAA ja olen kuullut myös neidin sanovat "ÄITTI" muutaman kerran.
Myös äänteitä tulee paljon ja ns. "matkii" mun äänähdyksiä. 

- On myös ottanut tänään muutamia askeleita tukea vasten.

Pitäisi ruveta tyrkyttämään neidille nokkamukia pikkuhiljaa.
Myös sormiruokailua me ollaan harjoteltu hieman.
Julia on vaan kaikelle ruoalle niin nirso, joka ei tule suoraan purkista.
Banaania neiti on vähän maistellut.
Maissinaksut tuottaa puistatuksen ja kakomisen merkit, joten ne ei taida tällä hetkellä olla "lempiruokaa" listalla. :D

Mites muut, kuinka aloititte sormiruokailun ja mitä ruokaa tarjositte? 
Entä nokkamuki, koska ja millainen?

Millin yksiötä vasten on hyvä jumppailla. :) 

"Justiina"

Me ollaan ostettu pistorasioihinki suojat nyt.
Kun Julia oppi konttaamaan niin se oli ensimmäisenä niiden kimpussa!
Nyt pitäis vaan saada nuo johtohelvetit piilotettua, koska tietenki on myös hoksannu ne.
Läppärinki johto saa päivän aikana useasti kyytiä.

J lähti taas koko viikonlopuks koulutuksille ja me ollaan Huldiksen kanssa kaksistaan.

Mä en kauheesti tykkää siitä, että joudun olemaan kotona "yksin".

Tai enhän mä yksin olekkaan, mutta ns. ilman juttukaveria.

Mutta eiköhän me pärjätä neidin kanssa. :)