Sivut

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Arjen sankari.

Oon huomannu et tää bloginkirjotus on tosi hyvä tapa päästellä paineita! 

Tänään heräsin siinä kymmenen maissa siihen kun puhelin soi ja joku numero soittaa. Tapani mukaan en yleensä vastaa mutta nyt tuli semmonen tunne että on pakko. 
Vastasin siihen ja puhelimen toisessa päässä olikin eräs henkilö, jolla me annettiin toi Vihtori -koira kun etittiin sille kotia. Pahaksi onneksi tää henkilö kertoi että allergian takia ne ei voinu enää pitää Vihtoria ja kysyi että mites nyt menetellään. Tottakai otin koiran takasin (vastahakoisesti) koska tommosille asioille ei voi mitään ja se on huono lähteä terveytensä kanssa leikkimään varsinki kun on tälläinen vuodenaika! 
Kirjotin sitten naamakirjaan (VIRHE!) että mitä hemmettiä mä nyt teen että kun se Vihtori tulee takasin ja oli viimeks niin vaikea sille löytää koti! 
Ei menny kauaa ku J:n puhelimeen rupes tuleen viestiä eräältä ihmiseltä että ollaan tyyliin eläinrääkkääjiä kun kierrätetään koiraa kodista toiseen yms! HUOH! Missään ei siinä vaiheessa edes lukenu vielä että me etittäis ylipäätään Vihtorille kotia. 

Vihtori on koirana tosi kiltti ja oppivainen, mutta se ei oikeen muista niitä oppejansa. Se on myös vähän "yli-aktiivinen". Ja nyt kun meille on vauva tulossa niin aika ei oikeesti riitä keksimään sille koiralle mitään aktiviteetteja. 
Sen käytös muuttui muutenkin jo silloin ku muutettiin J:n kanssa yhteen. Se hankki meille varotuksen haukkumalla (koki ilmeisesti eroahdistusta, mitä ennen ei ole ollut) ja rupesi merkkailemaan sisälle. Lisäksi se veti todella pahasti ja mä jouduin usein hoitamaan Vihtoria aamusin kun J meni töihin ja olin joka kerta lenkille lähtiessä aika peloissa että vetääkö se mut nyt mahan päälle tuolla liukkaalla tms. 
Mikään ei yksinkertaisesti auttanu ja siitä oli vaan parasta luopua. 

No nyt kun se koira tuli takaisin niin huomattiin että mikään ei ollut muuttunut ja eroahdistus oli vielä pahempi. 
Ei me voida pitää sitä koska me ollaan nyt saatu asunto johonka ei todellakaan ole varaa ottaa valituksia ja mä en tarvisi ollenkaan enää mitään stressinaiheuttajaa lisää koska sitä stressiä on aivan tarpeeksi. (Itsekästä ehkä mutta joskus on parempi vain sanoa suoraan.)

Nyt tämä ihminen sitten joka meitä väittää eläinrääkkääjiksi on jatkanut sitä sotaa jo niin pahasti että mennään aivan henkilökohtasiin asioihin! 
Mikä siinä on kun ihminen ei oikeesti voi antaa toisen elää omaa elämäänsä ja itse tehdä päätöksensä? 
Selitetään kuinka hän saa antaa oman mielipiteensä yms. Hänen mielipide oli se että koira pitäisi viedä piikille!
Jos ihminen on noin kylmä ja sydämetön niin antaa mennä vaan mutta itse en pystyisi siihen. 
Enhän minäkään häntä syytä eläinrääkkääjäksi koska hän omistaa kaksi kissaa jotka eivät pääse koskaan pihalle koska ovat sisäkissoja! Kyllä mullakin oli sisäkissa ja se pääsi pihalle kun sille laitto valjaat päälle ja vei sen! Niin helppoa.

Hoitaisi omat asiansa kuntoon ennen kun tulee neuvomaan meitä tai selittään mitään paskaa!
Tai hankkisi harrastuksen niin ei ole niin paljon aikaa istua siellä naamakirjassa ja sekaantua toisten elämään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nakkaa kommentilla. :)