Ahdistus.

Typerä syksy se sieltä tulee.

Eilen rupes aivan v:ttämään urakalla kun huomasin kuinka ne lehdet tippuu puista.

Mä vihaan syksyä, mä vihaan talvea.

Pimeetä, märkää ja kylmää. 

Tuntuu muutenki että viimesen kuukauden aikana ei oikeesti oo juuri mitään hyvää tapahtunu!

(Tai siis kaikki mitä Huldis on oppinu ja tekee on aina semmonen valopiste arjessa)

Saa tapella koko ajan KELA:n ja muiden tommosten laitosten kanssa.

Sitte saa takuta koko ajan joidenki ihmisten kanssa, ku tuntuu että kaikki on jakelemassa omia mielipiteitään 

tai neuvojansa turhan usein. 

Tuntuu et mun hermoja oikeesti koetellaan nyt niin perkeleesti.

Mulla nyt on ollu joka vuos tätä syysmasennusta, joka ny on melkeenpä jokasella ihmisellä.

Tuntuu vaan että tänä vuonna se on pahimmillaan.

Tiedän että ne raskaushormoonit jyllää viel mun kehossa ja siks ne asiat tuntuu suuremmilta kun ne oikeesti on. Voi että voi kyllästyttää.

Välillä saa oikeesti miettiä et onko mulla joku jakomielitauti! :D

No ei kai ny ihan, mutta oikeesti mielialat heittää niin paljo päivän aikana. 

Ja koko ajan kauheen virkee olo, mutta silti väsyny. 

Ja pahinta on se että purkaan kaiken J:hin ja nii, siitä se ei ainakaan riemusta loiki. 

Riepoo myös se että mä oon nyt ollu 3viikkoa kipee!

Välissä oli muutama hyvä päivä, mutta sitte se kauhee räkis alko taas. 

Koska tää loppuu?

Onneks toi murunen osaa olla niin ihana <3