Se on kumma juttu, kun joka kerta saan bloggerin auki ja aion teille kirjoittaa niin
tuolla ipanalla tulee joku "tahdon kaiken huomiosi nyt heti" -kohtaus.
Kaikki, jotka mun lapseni tietää ja jotka facessa mun profiiliani lukee,
on varmaan huomanneet että tuo mun lapseni on aika jekkulikka.
Ajattelin kirjottaa eräästä asiasta, joka tapahtui mulle viikolla.
Asiaa, jota oon monesti miettiny että "entä jos tuo nyt tuonki keksii".
Ja älkää ny ajatelko tämän kirjotuksen perusteella että mä oon oikeeasti jotain mielisairaalan kamaa,
tää oli niitä harvoin tapahtuvia purkauksia. :D
Yhtenä päivänä heräsin meidän perus arkiaamuun.
Mä todellakin nousin väärällä jalalla sängystä ja tottakai juuri sillon kaikki menee mönkään.
Sinä päivänä musta tuntu niinku koko maailma olis kääntyny mua vastaan ja kaikki vastusti.
Ensin kinastelin J:n kanssa roskienviennistä, joka johti koko päivän kestävään mykkäkouluun,
ipana uhmas koko päivän,
tiskatessa tiskiaine muodosti meille keittiöön tän vuosisadan suurimmat vaahtobileet ja onnistuinpa
myös polttamaan ruoankin pohjaan.
Iltapäivän tullessa J lähti normaaliin tapaan treeneihin ja minä jäin kotiin lapsosen kans.
Päätin ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa mun terapeutille, eli toisin sanoen äitille.
Ipana möykkäs koko ajan, roikku lahkeessa ja yritti kopata puhelinta pois mun korvalta.
Kielsin, kielsin ja kielsin. Mikään ei auttanu. Seurasi kauhea raivokohtaus ja päätin, että
nyt pakenen parvekkeelle puhumaan suuni puhtaaksi ja jätin ipanan raivoamaan ikkunan toiselle puolelle
turhaa uhmakohtaustaan pois.
Parvekkeella ollessani mun sanat äitille meni kutakuinkin näin:
"Mä en jaksa.
Viekää mun oikeesti johki hutskille laturin päähän hetkeks lataamaan"
Ja samassa kuulen pienen naksahduksen.
Säpsähdän ja katson lasin läpi mitä tuo ipana nyt on keksiny.
Ja selvishän se, nimittäin RIIVIÖ PÄÄTTI LUKITA MUT PARVEKKEELLE ja ainut mitä kuulen ikkunan läpi on kun Julia vaan toteaa kylmän rauhallisesti "o-ou" !
Ensimmäinen mitä suusta tuli oli:
" Ei vittu!"
Äiti kyseli mitä tapahtui. Kerroin että nyt tuo kakara lukitsi mut parvekkeelle ja nyt se irvistelee mulle ikkunan takana. Mä melkein näin jo kuinka pienet pirun sarvet rupes kasvamaan sen otsasta.
Puhelimen toisesta päästä kuului ensimmäisenä:
"Anteeks" ja samalla hetkellä alkoi raikuva nauru.
Ja mä voin sanoa että sillon mua ei naurattanu. Mulla krokotiilinkyyneleet rupes tulemaan jo silmäkulmiin ja rupesin miettimään että milläs helvetillä mä pääsen sisään, mutta pidän silti samaan aikaan Julian huomion itsessäni, ettei se kerkee tehdä mitään pahuuksia.
Siinä sitten tein ikkunan toisella puolella kaiken maailman pellehyppyjä lapsen (ja varmaan naapureidenkin) huomion pitämisessä itseeni.
Onneksi tajusin, että J:n äiti oli löytänyt meidän vara-avaimen, joka oli jo hetken ollut hukassa.
Sanoin äitilleni, että soitan hetken päästä ja sitten soitinkin anopille että tuleepi päästämään mut pois parvekkeelta.
Onneksi hän asuu naapurissa, joten apu tuli nopeeta ja ennenkaikkea; onneks mulla oli puhelin mukana, nimmittäin ainut joka ohi meni koko ajan oli tän talon ulkomaalainen asukas, jolle en todellakaan olis osannut selittää että lapsi on mut parvekkeelle lukinnu ja sen hänen täytyis soittaa talon päivystävälle huoltomiehelle että mä mä oon parvekkeella jumissa.
Anoppi keitti kahvit ja kertoi Julialle, että kuinka hauska heppu se on kun keksii äiti-paralle kaikenlaisia
pikku jäyniä.
Loin mulkaisun anoppiin ja sanoin että taitaa tuo jekkuilu kulkea verissä, koska J on myös ollut aika
kekseliäs kaveri pienenä, ja on kyllä edelleenkin.
Äitikin soitti ja kysyi, että joko oon päässyt parvekkeelta pois ja kertoi kuinka oli jo juorunnu neidin pikku kepposesta mun isovanhemmille, jotka olivat nauraneet aivan vääränä.
Nyt asia naurattaa mua ja onneksi kerkesin olemaan parvekkeella maksimissaan 10minuuttia ja silloin oli lämmin keli eikä todellakaan mikään -20 pakkasta! :D
Mutta opin ainakin sen, että tästälähtien mulla on aina puhelin mukana parvekkeella,
kyttään ikkunan läpi tuon kakaran jokasta liikettä enkä todellakaan päästä sitä LÄHELLEKKÄÄN
ovenkahvaa.
Ja selvennyksenä niille, jotka eivät ole vaasalaisia niin tää hutski on paikka, missä on vaasan "hullujen huone" :D
Kruunasin kyseisen kuvan tämän vuoden "Keppos -kuvaksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nakkaa kommentilla. :)