Swingeling.

Taas on hetki vierähtäny viimesimmästä postauksesta.
Itse asiassa mä en oo vaan jaksanu / kerenny tulla postaamaan, vaikka aiheita olisikin paljo.
Kolmisen viikkoa sitten Julialla alkoi taas korvatulehdus.
Onneksi sai AB-kuurin ja meni pois sillä.
Tyttö ei valittanut kertaakaan, eikä edes kuumeillut ja söi ja leikkikin ihan normaalisti niin en aavistanut ollenkaan taas. Tulehdus kuitenki selvisi, kun Julia kaivoi korvaa ja sanoi "pipi" koko ajan.
Käytiin lääkärissä ja pipihän siellä oli.. :/

Mun piti tulla postaamaan tuosta Swingelingistä, joka on avattu tuohon Mustasaaren puolelle.
Oltiin siellä parisen viikkoa sitten ja mielestäni oli aika viihtyisä paikka.
Siellä oli taaperoille ja pienemmille oma puoli missä oli pieni pallomeri, liukumäki, jotai ihme muovi elukoita millä pysty ratsastamaan ja sitten semmonen alue missä sai rakennella isoilla legoilla vaikka itselleen oman talon. :D
Sitten oli isompien puoli, missä oli isompi liukumäki, temppurataa, pallomereä, jumppapalloalue ym.
Oltiin rohkeita ja vietiin sinne Julia myös. Ja yllättäen Julia viihtyikin siellä paremmin, kuin pikkusten puolella.
Eikä isojen puolella meno ollut niin päätä huimaavaa, etteikö taaperot olisi mahtuneet sekaan, sillä siellä oli Julian lisäksi pari muutakin taaperoa riehumassa isojen kanssa. :)
Tottakai vahtia sai vähä enemmän, mutta lähinnä siksi, että esim. liukumäelle johtavat tikkaat oli reilusti korkeammat kuin taaperopuolen.
"Puolien" lisäksi siellä oli myös pari pomppulinnaa ja muutama semmonen pöytäpeli hommeli.
Ja tottakai pieni kahvila, missä myytiin vähä virvoketta ja pientä suolasta ja makeaa.

Sisäänpääsyn hinta oli 12e / lapsi ja aikuset oli ilmatteeksi.
Mielestäni 12e on aika iso hinta esim lapsesta joka ei edes kävele vielä, mutta ymmärtäähän sen nyt, kun aikuiset kuitenkin pääsevät ilmatteeksi (vaikka samallalailla mekin riehuimme liukumäissä ym Julian kanssa :D) koska kuitenkin noidenkin paikkojen pitää ne rahat jostakin saada.
Mutta kyllä mä ainakin itse suosittelen sitä paikkaa ihan hyvillä mielin. :)

Ahnehti kaikki pallot :D 

Ne ihme ötökät, millä sai ratsastaa. 

Juomatauko.

Ja vähä pomppulinnaa.. :D


Mä kävin kampaajalla viikko sitten maanantaina 2vuoden tauon jälkeen. (Kaverit siis on kyllä mun tukkaa leikannu, mutta onhan se nyt ihan eri asia kuin kampaajalla käynti.)
Paljon lähti tukkaa ja aikapaljon annoin kampaajalle vapaat kädet. Ehto oli vaan ettei leikkaa mulle mitä Beatles-mallista tukkaa.
Oon tyytyväinen ja tää on niin erilainen kun mulla on aikasemmin ollut.
Nyt mä vaan tässä mietin että mitenhän mun on järkevin lähtee vaalentaan tätä tukkaa, koska haluan tän mustan pois. Yks vaihtoehto oon värjätä aina juurikasvu ruskealla niin ei niin kauheesti tukka kuluis.
Niin ja siis semmoseen vaaleanruskeeseen väriin tähtään, joten ruskee vois ollakkin ihan ok.

Muuten meille ei kuulu sen kummempia.
Julia jekkuilee minkä kerkee ja hänel on myös järkyttävä kasvupyrähdys meneillään. Housuissa on jo hypänny reilun puolen kuukauden aikana yhtäkkiä 86 koosta 92. Paidat on vielä 86, jotku jopa 80.
Taitaa tulla pitkä ipana.
Julialla on myös nyt joku vaihe, ettei suostu syömään mitään lämmintä ruokaa, mutta kaikki muut menee, jopa puuro josta on monet aamut käyty taistelua, että edes puolet annoksesta menisi.
Mulla on vahva epäilys siitä, että neidille puskee takahammasta suuhun, koska aina hampaita tehdessään hän ei suostunut syömään lämmintä ruokaa ja krääpi sormella suuta (niinku tekee nytkin) ja sai ihmeellisiä kiukkukohtauksia. Lämpöilly ei onneksi ole. *koputtaa puuta*
Itse taas pähkäilen tässä, että hakisiko Julialle hoitopaikkaa ja itse menisin takaisin töihin.
Oma ala ei vaan satu kiinnostamaan tällä hetkellä ollenkaan.
Oon miettiny paljo, että haluaisin siivoojaksi (?!?!!? mikä mua vaivaa.........) mutta en sitten tiedä.
Ainaski työ olis aika omatoimista, eikä tarvis olla niin kauheen sosiaalinen ja "Naantalin aurinko" kaiken aikaa, niinku omalla alalla pitäis. Saas nähdä....

Mutta nyt mä rupeen kattomaan Walking Deadia tallentavalta digiboxilta.
Palaillaan! 

Äiti mokailee.

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun sieltä lapsen suusta tulee se vittu -sana?

Sydän pamppailee, hiki valuu ja ensimmäinen ajatus on, että mistä vittu se on tonki oppinu?!

Varsinki julkisilla paikoilla... Tunnet kuinka kasvoja rupeaa kuumottamaan, korvia polttaa ja kädet hikoilee.

No joo, tätä ei onneksi VIELÄ ole sattunu mulle.

Mutta ensimmäinen kyllä on.

Kuten mut tuntevat ihmiset tietää, niin on joskus aika kova suustani.

Oon täällä blogissakin siitä kirjottanut, kuinka joskus olisi syytä siistiä suunsa, mutta jotenki ne rumat sanaat sieltä aina lipsahtaa.

Mutta nyt mä oon kuitenkin tsempannu, varsinki kun huomasin, että tuo neiti on siinä iässä että se imee kaiken itteensä niinku pesusieni. 

Tottakai se sieltä lipsahtaa vahingossa, mutta onneks tilanteet on ollu sellaisia, ettei lapsi ole tuohon rumaan sanaan noteerannut. Paitsi kerran.

Tilanne oli seuraavanlainen:

Olin yks arkipäivä ajamassa Lidlistä kotiin päin. 

Oltiin oltu kauppareissulla ja tottakai päästiin lähtemään kaupasta juuri sinä pahimpana ruuhka-aikana.

Mä vihaan ruuhkassa ajamista, varsinki kun musta tuntuu että Vaasa on kaupunki missä ihmiset menee aivan sekasin heti kun on vähäkin ruuhkaa, minä mukaanlukien.

Ajoin siinä Hutskin suoraa kaupunkia kohden kunnes mun eteen päättää kääntyä auto ihan yhtäkkiä (hänellä väistämisvelvollisuus)eikä viitsinyt edes vilkkua näyttää merkiksi että on kääntymässä.

No ei siinä muuta kun pikanen vilkasu taustapeiliin ja jarru pohjaan.

Sitte tää apina kääntyykin melkeen seuraavalle kujalle, mitä tienvarressa tulee.

Kirosin J:lle et miksi VITTU pitää ängetä siihen eteen ja sitte käännytäänki melkein heti takasi johki syrjään. Oonko mä joku ennustaja, et ensin ennustan et se kääntyy mun eteen ja nyt se kääntyyki pois? Eikä viitsi edes vilkkua käyttää kummallakaan kerralla!

No tottakai tämä meidän pieni PAPUKAIJA imi itteensä sanan vittu ja takapenkiltä kuuluki kivasti se vittu- sana tasasin väliajoin. 

Joo, eihän se maailmaa kaada että lapsi sen sanan oppii ja eihän Juliakaan sitä ymmärrä onneksi vielä.

Pahinta on vaan se, että se sana on kuitenkin juuttunut sen pääkoppaan ja tuolla leikkiessäänkin saattaa sitä hokea. Lisäksi saattaa sen myös tietämättään opettaa sen muille lapsille. 

Ja luoja, oottakaas vaa kun täällä Vaasan päässä mennään ihmisten ilmoille ja joku tuttu kukkahattutäti tulee vastaan ja neiti hokee kirosanoja niinku rekkamies. 

Vähintääki lasu-ilmotus on tehty. :D 

Oikeastaan Julia oppi vittu sanan meidän yläkerran naapuri tädiltä.

Kesken meidän kahvi-kutsujen kuuluu, kuinka täti huutaa vittua yläkerrassa. 

Tyttö kattoo mun päälle kulmat kurtussa ja tokasee "vittu". 

Ja tuo naapuri tuolla tosiaan hokee "voi vittua" tyyliin työkseen. 

Aina samalla äänensävyllä ja aina sillon kun meillä on mahdollisimman hiljasta, että tänne kämppään

kuulee jo kadulla menevät askeleetkin.

Voitte vaan kuvitella kuinka hyvin tän naapurin huuto tänne sitte kuuluu, varsinki kun seinät on kuin 

paperia. Ja varsinki yöllä, sillon sen varmaan kuulee koko talo. 

Kirjotin tämänkin tekstin ehkä osittain siksi, koska ystäväni antoi mulle hieman vinkkejä, mistä kirjottaa.

Hän kertoi että olis kiva kuulla mun kasvatustavoista.

Ja meidän kasvatustapoihin ei kuulu se, että lapsi saa täällä mennä ja hokea vittua ja aiheuttaa mulle suuret myötähäpeät perässä. 

Eihän se kiroilu nyt aikusenkaan suusta mitenkään hienolta kuullosta ja vielä vähemmän lapsen. :D

Kiukuttelun musta vyö. ;) 

Hei ja joo! Me osallistuttiin facebookin kautta Huvikummin kuvakisaan, joten käykää äänestämässä meitä: 

TÄÄLTÄ!

Kiitoksia kaikille, jotka viitsitte käydä äänestämässä ja hyvää alkanutta alkuviikkoa!

Ipanan juonet osa 1.

Se on kumma juttu, kun joka kerta saan bloggerin auki ja aion teille kirjoittaa niin

tuolla ipanalla tulee joku "tahdon kaiken huomiosi nyt heti" -kohtaus.

Kaikki, jotka mun lapseni tietää ja jotka facessa mun profiiliani lukee, 

on varmaan huomanneet että tuo mun lapseni on aika jekkulikka. 

Ajattelin kirjottaa eräästä asiasta, joka tapahtui mulle viikolla.

Asiaa, jota oon monesti miettiny että "entä jos tuo nyt tuonki keksii".

Ja älkää ny ajatelko tämän kirjotuksen perusteella että mä oon oikeeasti jotain mielisairaalan kamaa, 

tää oli niitä harvoin tapahtuvia purkauksia. :D

Yhtenä päivänä heräsin meidän perus arkiaamuun. 

Mä todellakin nousin väärällä jalalla sängystä ja tottakai juuri sillon kaikki menee mönkään.

Sinä päivänä musta tuntu niinku koko maailma olis kääntyny mua vastaan ja kaikki vastusti.

Ensin kinastelin J:n kanssa roskienviennistä, joka johti koko päivän kestävään mykkäkouluun,

ipana uhmas koko päivän,

tiskatessa tiskiaine muodosti meille keittiöön tän vuosisadan suurimmat vaahtobileet ja onnistuinpa

myös polttamaan ruoankin pohjaan. 

Iltapäivän tullessa J lähti normaaliin tapaan treeneihin ja minä jäin kotiin lapsosen kans.

Päätin ottaa puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa mun terapeutille, eli toisin sanoen äitille.

Ipana möykkäs koko ajan, roikku lahkeessa ja yritti kopata puhelinta pois mun korvalta.

Kielsin, kielsin ja kielsin. Mikään ei auttanu. Seurasi kauhea raivokohtaus ja päätin, että

nyt pakenen parvekkeelle puhumaan suuni puhtaaksi ja jätin ipanan raivoamaan ikkunan toiselle puolelle

turhaa uhmakohtaustaan pois.

Parvekkeella ollessani mun sanat äitille meni kutakuinkin näin:

"Mä en jaksa.

Viekää mun oikeesti johki hutskille laturin päähän hetkeks lataamaan"

Ja samassa kuulen pienen naksahduksen.

Säpsähdän ja katson lasin läpi mitä tuo ipana nyt on keksiny.

Ja selvishän se, nimittäin RIIVIÖ PÄÄTTI LUKITA MUT PARVEKKEELLE ja ainut mitä kuulen ikkunan läpi on kun Julia vaan toteaa kylmän rauhallisesti "o-ou" !

Ensimmäinen mitä suusta tuli oli:

" Ei vittu!"

Äiti kyseli mitä tapahtui. Kerroin että nyt tuo kakara lukitsi mut parvekkeelle ja nyt se irvistelee mulle ikkunan takana. Mä melkein näin jo kuinka pienet pirun sarvet rupes kasvamaan sen otsasta.

Puhelimen toisesta päästä kuului ensimmäisenä:

"Anteeks" ja samalla hetkellä alkoi raikuva nauru.

Ja mä voin sanoa että sillon mua ei naurattanu. Mulla krokotiilinkyyneleet rupes tulemaan jo silmäkulmiin ja rupesin miettimään että milläs helvetillä mä pääsen sisään, mutta pidän silti samaan aikaan Julian huomion itsessäni, ettei se kerkee tehdä mitään pahuuksia. 

Siinä sitten tein ikkunan toisella puolella kaiken maailman pellehyppyjä lapsen (ja varmaan naapureidenkin) huomion pitämisessä itseeni.

Onneksi tajusin, että J:n äiti oli löytänyt meidän vara-avaimen, joka oli jo hetken ollut hukassa.

Sanoin äitilleni, että soitan hetken päästä ja sitten soitinkin anopille että tuleepi päästämään mut pois parvekkeelta.

Onneksi hän asuu naapurissa, joten apu tuli nopeeta ja ennenkaikkea; onneks mulla oli puhelin mukana, nimmittäin ainut joka ohi meni koko ajan oli tän talon ulkomaalainen asukas, jolle en todellakaan olis osannut selittää että lapsi on mut parvekkeelle lukinnu ja sen hänen täytyis soittaa talon päivystävälle huoltomiehelle että mä mä oon parvekkeella jumissa. 

Anoppi keitti kahvit ja kertoi Julialle, että kuinka hauska heppu se on kun keksii äiti-paralle kaikenlaisia 

pikku jäyniä.

Loin mulkaisun anoppiin ja sanoin että taitaa tuo jekkuilu kulkea verissä, koska J on myös ollut aika 

kekseliäs kaveri pienenä, ja on kyllä edelleenkin. 

Äitikin soitti ja kysyi, että joko oon päässyt parvekkeelta pois ja kertoi kuinka oli jo juorunnu neidin pikku kepposesta mun isovanhemmille, jotka olivat nauraneet aivan vääränä. 

Nyt asia naurattaa mua ja onneksi kerkesin olemaan parvekkeella maksimissaan 10minuuttia ja silloin oli lämmin keli eikä todellakaan mikään -20 pakkasta! :D

Mutta opin ainakin sen, että tästälähtien mulla on aina puhelin mukana parvekkeella, 

kyttään ikkunan läpi tuon kakaran jokasta liikettä enkä todellakaan päästä sitä LÄHELLEKKÄÄN

ovenkahvaa. 

Ja selvennyksenä niille, jotka eivät ole vaasalaisia niin tää hutski on paikka, missä on vaasan "hullujen huone" :D

Kruunasin kyseisen kuvan tämän vuoden "Keppos -kuvaksi." 

Ensimmäinen puhelinpostaus, joten älkää olko kovin kriittisiä kirjotusvirheiden suhteen. :D mutta asiaan, tai oikeestaan mulla ei ollu mitään aihetta miks tänne kirjottaisin. 

Oon viime aikoina miettiny, että pitäisköhän mun kirjottaa tätä blogia niin että kertoisin  enemmän meidän arjesta, iloista ja suruista kuin sen pintaraapaisun verran? 

Okei, ehken mä ny auvan kaikkea voi nettiin laittaa, mutta jotain kuitenkin.

silti tämäkin blogi on luotu juuri siitä syystä ettäne muistot pysyy edes jossain, oli ne sitte hyviä tai huonoja. 

Ehkä sillä tapaa saisin kasvatettua blogin lukijamäärää ja sais enemmän ideaa postauksiin. 

Mitä ootte mieltä? 

flunssailua.

Taas hetki vierähtäny viime päivityksestä. :D

Tosiaan  tässä on ollut vähän kaikenlaista juttua. 

Sain ajokortin tossa marras -joulukuussa vihdoin ja viimein.

Eihän mulla kerenny olla autokoulu kun vajaa 3 vuotta kesken. :D

MUTTA nyt mulla on kortti taskussa.

Siitähän alkoi sitte armoton auton metsästys. 

Ja nyt viime viikonlopun sunnuntaina mun porukat oli ostanu mulle yllätyksenä auton!

Vuoden -97 Nissan Primera!

Tosi hyvä auto ja helppo ajaa ja just täydellinen ensiauto.

Muutama juttu siinä on laittamista vaille, mutta onneks nekin asiat on jo hoidossa.

Oon nyt niin tyytyväinen, kun pääsen vihdoin ja viimein kulkemaan "niinku itseeni huvittaa" 

eikä tarvi aina olla muilta kyselemässä kyytiä! :) 

Ainut kuva on tällä hetkellä tuo myyntikuva, mutta tuossa se on. :) 

Meillekkin kuuluu muuten ihan hyvää, mutta kaamee flunssa on tullu vierailulle.

Itse olin reilu puol vuotta aika terveenä ja kaikki mitä oli niin kesti muutaman päivän.

Julia ei ole korva - ja keuhkoputkentulehduksen jälkeen ollut kipeenä, mutta nyt sitten on kovassa flunssassa ja pikkusen yskiikin. 

Toivottavasti kuitenkin pysyy vaan tässä flunssassa. 

Tuntuu että Juliasta on tullu kauheen iso tyttö jo, eikä hän ole enää ollenkaan semmonen vauveli.

Kaikki pitää saada tehdä itse, sanoja tulee monia ja muutaman sanan lauseitakin tulee.

Opetellaan itse syömistä ja se sujuukin joka päivä jo paremmin. 

Tutin vierotus nyt ollaan myös alotettu.

Käytössä on lähinnä unitutti enää. Tosin nyt kun on ollut kipeenä niin oon antanu periksi sen tutin käytön kanssa ja hän saakin sitten sitä aina itkukohtauksen yllättäessä. 

Halipulasta Julia myös kärsii.

Hän on halailemassa mua, J:tä tai mummuansa kaiken aikaa.

Tosin osaa myös näyttää sen ei - niin - ihanan - puolensa ja osaakin sitten käyttäytyä kuin mikäki draamakuningatar. :D

Käskin irvistämään :D 

Sunnuntaina olisikin tiedossa sitten yhet vauvatreffit, joihin olis tarkotus mennä jos Julia tervehtyy siihen mennessä. 

Mut löytää muuten Instagramista nimellä ninnujee
joten sinne sitte seurailemaan!

Joulu ja UV

Joulu meni meillä taas niinkun viimekin vuonna. 

Ensin menimme päivällä J:n äidin luokse syömään, jonne tuli myös J:n veli perheineen. 

Myöhemmin illemmalla menimme mun porukoille, missä oli tietty mun porukoiden lisäks mumma, muffa,

mun täti ja hänen miehensä.

Söimme siellä ja vietimme aikaa.

Myöhemmin availimme lahjoja. 

Joulupukkia ei tänä vuonna tullut, koska Julia tuskin olisi vielä tajunnut yhtään mitään. 

Jos (kun) kaikki menee hyvin, niin ensi jouluna meillä saattaakin olla siellä kaksi 

tuholaisipanaa mylvimässä lahjapapereiden keskellä! <3

Ja ei, en ole raskaana, vaan eräs läheiseni on. :) 

En jaksanut sen kummemmin kuvailla lahjoja, mitä Julia sai mutta

listaan nyt muutamia:

. vaatteita

- dublon alotuspakkauksen

- pehmokoiran

- leikkikeittiön ja astioita / kokkausvälineitä

- palapelin

- lelulaatikon (tai siis siihen tarpeeseen mä ainakin sen laitoin :D )

- kaksi erilaista "äänikirjaa". Eli siis niistä tulee valoa, jokasella sivulla on erilaisia lauluja, laskentaa ja loruja. 

- semmosen "heppatallin" ja kuljetusauton, 2 heppaa ja 2 ratsastajaa. Niitä mitkä on 

tarkotettu ihan taaperolle. :D

- rahaa ja muitakin leluja. :) 

Äiti oli teetättäny hupparin.

Mun mielestä tää on niin ihana! :) 

Uudesta vuodesta mä en tainnu ottaa ollenkaan kuvia.

Julia meni hoitoon mun isälle ja meille tuli sitten Julian kummi K ja hänen tyttöystävänsä 

istumaan iltaa. 

Ilta meni mukavasti vanhoja juttuja muistellessa, korttia pelatessa ja tietenkin kuunneltiin musiikkia ja otettiin kuppia.

Myöhemmin suunnattiin paikalliseen kuppilaan, jossa joimme muutamat ja menimme pitserian 

kautta kotiin. 

Ollaan tärähtäneitä höpsöjä :D <3

Julia ei oo yhtään ittensä näkönen tässä kuvassa.  :D 

Neuvolakuulumisia.

 1,5v neuvola oli tosiaan torstaina ja taas oli tullu hurjasti mittoja neidille! 

Olin varautunu rokotteisiin, mutta niitä ei sitten tullutkaan, onneksi. :D

Paino: 10,9kg (9960g)

Pituus: 82,6cm (76,8cm)

Pipo: 46,3cm (45,9cm)

"Kasvaa tasaisesti.

Puhuu sanoja.

Juuri toipunut keuhkoputkentulehduksesta

ja korvatulehduksesta.

Kaikki ok."

Eka pulkkailu <3 sillon kun täällä siis oli vielä lunta maassa...

Käynnissähän oli liitettynä mukaan lääkärintarkistus.

Lääkäri kuunteli keuhkot ja katsoi korvat ja totesi ne puhtaiksi.

Ja joo, meillä tosiaan nyt on ollut ensimmäinen korva - ja keuhkoputkentulehdus.

Onneksi sitten toinen antibioottikuuri auttoi niihin.

Aluksi siis haimme kuurin vaan yhteen korvaan, joka oli tulehtunut, mutta kahden päivän sisällä neidin kunto heikkeni ja vein hänet lääkäriin missä todettiin että tulehdus oli levinnyt toiseenkin korvaan ja oli saanut vielä keuhkoputkentulehduksen. 

Saatiin sitten uusi ab-kuuri, joka lähti vaikuttamaan samantien ja sitä piti antaa vaan 3päivää, koska 

sen vaikutusaika oli vielä 7päivää lopettamisen jälkeen.

Oli hirveetä katsoa vierestä kun toinen kärsi ja varsinki lapsi, joka leikkii ja syö jopa 40 asteen kuumeessa,

ei suostunut syömään, leikkimään ja melkein nukkui kellon ympäri ja hereillä ollessaan vaan itki. 

Potilas <3

Julian sanavarasto on jo aika laaja ja osaa hyvin näyttää / kertoa meille, mitä haluaa.

Neiti vie itse vaippansa roskiin (joskus on mun avaimet, puhelin ym siellä kans),

kovaa vauhtia opettelee syömään itse, opettelee laittamaan kengät jalkaan itse ( ja on siinä jo onnistunutkin)

ja on muutenkin tosi kovaa asialla ja kyttäämässä aina mitä muut tekee, että voisi ottaa mallia.  :) 

Sanavarastokin on jo aika laaja. En jaksa tähän lähtee luettelemaan mitä kaikkea jo osaa sanoa, koska tulisi pieni romaani, mutta ihan perus jutut kuten äiti, isi, koira, kissa, anna, ota, kakka, kukka ym.

Mua on myös naurattanut, kun yritin opettaa Juliaa sanomaan "makkaraa" niin hän juoksee aina jääkaapin luo ja huutaa "KAKKARAA". :D 

Isälläni hoidossa ollessaan on myös oppinut sanomaan "titta". Eli siis osaa jo yhden ruotsalaisen sanankin. :D

Mutta näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. 

Tuun varmaan tekemään postauksen sitten Joulun jälkeen, kun saan taas haalittua kuvat kasaan.

Ja kyllä, aion myös sen toteuttaa, kun viime vuonna vähän jäi!

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille! :)